maanantai 30. syyskuuta 2013

Sieniä,Sammakoita,Robotteja ja Krokotilleja

Kauhukseni huomasin, että aikanaan haalimani ja rakkaudella (vai pihiydellä) hautomani kangaspalat alkavat olla kohta auttamatta liian pieniä paloja esikoisen vaatettamiseen...kuinkas se niin nopeasti humahti 98 kokoa käyttävästä 110/116 kokoa käyttäväksi??

Ei auttanut kuin kiireellä käydä työhön ja antaa pojan (4½v.) valita itselleen muutama mieluinen akuutisti käytettävä kangas. Samalla tyylillä napsin muutamat kangaspalat sitten neidin vaatettamiseen. 
Ihan perusvaate-linjalla lähdettiin liikenteeseen, ei mitään ylimäärästä härpäkettä eikä yhtikäs mitään jippoa... vaan ihan sitä käyttövaatetta jolle eniten on kaikessa yksinkertaisuudessaan tarvetta! (tai no pojan kaapissa ei olisi tarvetta yhdellekään peruspaidallekaan, mutta...)

Sen pitemmittä puheitta:


Sieni-paita, pojan itsensä valitsemalla hihakankaalla, teen tästä neidille vielä tunikan niin on perinteisesti koko kangas kulutettu loppuun
Robotti-paita, joka oli pojan ensimmäinen valinta, itse olin tätä kaavaillut yöpuvuksi, mutta näin kävi :) Helmassa kanttaus trikoolla koska kangas ei riittänyt käänteen tekemiseen

Krokopaita pikkuneidille...noinkohan tulee isännältä taas kommentti että liian poikamainen...mutta kun on hyvät värit mun silmään :)

Sammakoita pikkuneidille.


Pojan paidoissa kaavana Monster Car t-paita (piirsin vain pitkät hihat) , ja tytön paidoissa sama vanha White Rabbit kun en ole kirjastosta vielä käsiini saanut OB 1/12 jossa oli yksi suositeltu trikoopaidan kaava pikkuneidille.



perjantai 27. syyskuuta 2013

Hannua ja Kerttua tunikan muodossa

Kävin läpi kangasvarastojani ja noukin pinoista pois muutaman sellaisen palan joista ei kohta enää riitä kenenkään ompeluksiin... Tämä Hannu ja Kerttu- trikookin siis tilattu joskus aikoinaan Sampsukalta pikkupalana ja pala alkoi tosissaan olla niin pieni (vai lapsetko ne onkin kasvaneet..) että siitä oli äkkiä jotain ommeltava ettei suotta ihan pipo kankaaksi päädy.

Sain kankaan riittämään vielä neidin tunikan etu-ja takakappaleeseen, hihat ja taskut tein toisesta jämäkankaasta, joka sekin tuli nyt kulutettua kokonaan loppuun. Tämä tunika/mekko olisi vaatinut ehdottomasti seurakseen vielä hiippamallisen hupun tuosta raita-trikoosta, mutta minkäs teet kun kankaat loppui "kesken" :(

Kaava on oma muokkaus jonkun peruspaidan pohjalta, tein tästä lähes suoran mallin, enkä leventänyt helmaa juurikaan, koska olen todennut että tällaiset mallit pysyy paremmin meidän neidillä menossa mukana kuin sellaiset liehuhelmaiset, ei ole napakaan koko ajan vilkkumassa :)

Ajatuksena oli tehdä taas hieman kasvuvaraa vaatteeseen, mutta kappas; eipä sitä ainakaan hihoihin liiemmälti tullut.

Ja tähän loppuun voisi sitten taas pahoitella ÄIDILLE: en aio oikolukea tälläkään kertaa mitä tuli kirjoitettua, toisin sanoen kuinka paljon virheitä on, kun kiireessä tätä kirjoitan, huikkaa sää sit mulle taas :)

Kovasti olisi houkuttanut tähän lisätä vielä pari keltaista nappia, mutta kuosi itsessään taitaa olla niin täyteen tumpattu, että liika olisi liikaa...

Kuvauskohde kävi itse vetäisemässä hatun päähänsä ennen kuin kameralle poseeraaminen sai alkaa :)


Tykkään itse kovasti, kun on kerrankin taas jotain muuta kuin PINKKIÄ!!


Tällä mallilla aion surauttaa vielä pari vaatetta lisää, helppo ja huoleton niin leggarien kuin sukkiksienkin kanssa käytettäväksi.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Hattu kuin karkki!

En päässyt yli enkä ympäri sitten lopulta itsekkään tämän edellisen postauksen lätsän kaavamuokkauksesta. Halusin saada kaavan toimimaan myös 50-51cm päähän, kun edellisestä tuli liian nafti.

Siispä härkää sarvista kiinni ja rohkeasti uutta hattua kokoamaan. Tällä kertaa isäntä kävi Anttilasta hakemassa paria kangasta metrin verran ja niistä sitten oli tarkoitus yrittää. (mikä parasta molempia kankaita jäi vielä hyvin neidin takkia ajatellen)

Mietin ja pohdin ja pähkäsin saumanvaroja ja kappaleiden kokoja suhteutettuna edelliseen hattuun ja *huokaus sekä helpotus* hatusta tuli sopivan kokoinen, tai ainakin näin toivon koska lahjansaajan ja oman pojan pään kokoero on vain 2mm.

Suurimman osan aikaa tässä hommassa vei miettiminen,  että mitä kivaa extraa koristetta hattuun laittaisi ettei olisi ihan vaan lätsä! Kokeilin samanlaista kukkaa kuin aiemmassa hatussa, ei hyvä! Kokeilin erilaisia nappeja, eivät erottuneet kuosista, ei hyvä! Kokeilin pitsiä, ei hyvä! Kokeilin erilaisia ruusuke-viritelmiä, ei hyvä! Lopulta päädyin vain pariin simppeliin rusettiin kankaassa toistuvissa väreissä. Lopputulos riittävän neitimäinen, muttei liian täyteen tumpattu.

Itse kyllä tykkään, että nyt tuli kiva hattu! Vaikkakin vähänhän tämä alkaa kylmää aikaa näille hatuille olemaan. Koitin pelastaa tilannetta tekemällä kiiloista hiukan pidempiä, jotta hattu tulisi alemmas korville ja vuorina taas vaaleanviolettia velouria.

Sovituskuvia ei valitettavasti ole, koska esikoista ei saanut lahjottua kuviin TYTTÖJEN hattu päässään ja syntymäpäivät juhlitaan tänään jolloin nähdään onko sopiva sankarille, TOIVOTAAN!






torstai 19. syyskuuta 2013

Epäonnen hattukaava!

Tilasin jo jokunen aika sitten tämän Heidi&Finn:in Uptown hat kaavan, ajatuksena tehdä sillä kesähattuja lapsille...homma kuitenkin jäi. Isäntä kuitenkin tykästyi malliin kovasti ja alkoi hiillostaa hatun tekoa synttärilahjaksi esikoisen "tyttöystävälle". Itse olin ajatellut ompelevani jotain tunikaa tai peruspaitaa, mutta...

Ensimmäisestä tekeleestä (en tehnyt ehkes kokonaan loppuun vaikka kangas oli kiva tumma violetti) tuli aaaaaivan liian suuri. Hattu oli väljä minullekkin vaikka tein kaavakoolla 1-5v.
Kyselin apuja kaavan suhteen Facebookin Saumanvara-ryhmässä, mutta hullua hurskaammaksi emme tulleet, joitain mitoitusvinkkejä sain, mutta kaava todettiin siltikin isoksi ainakin 1-vuotiaalle.

Olin jo heittämässä kaavat mappi-Ö:hön, kunnes kuitenkin yön pimeinä tunteina päätin hieman laskeskella mittoja ja tehdä vielä yhden sovituskappaleen.

Tadaa! Ilman vuorta hattu oli juuri hyvin istuva esikoiselle, mutta koska lahjan saajan pää on isompi kuin pojallani ei tämäkään kokeilu mennyt nappiin...päätin kuitenkin ommella tekeleen loppuun asti. Alkujaan lätsä oli iso pikkuneidille, mutta lisäämällä kumilangan taakse ja laittamalla velour-vuoren hattuun, tuli siitä juuri passeli omalle neidille. Sivulle vielä tyttömäisyyden nimissä iso kangas "kukka" sekä nappi ja neidin takki sai lakin samaa sarjaa :)






Sopiipahan lätsää käyttää näin lippa käännettynäkin


tiistai 17. syyskuuta 2013

Takkia halvalla myös itselle

Edellisen postauksen takkiompeluksen onnistumisesta sisuuntuneena päätin koittaa takin ompelua myös itselleni. LUOVAA KIRPPISTELYÄ- blogin miamamma on tehnyt toinen toistaan huikeampia takkiompeluksia itselleen ja muille ja päätinkin testata hänen pohjana käyttämäänsä kaavaa. (SK 3/2010)

Ilman kaavamuokkauksia en toki itsekään päässyt. Piirsin kaavat koossa 36, mutta silti takki näytti aivan julmetun suurelta. Vinkkien perusteella kaventelin takkia TODELLA reilulla kädellä ja lyhensin helmaa myös hieman ( koska kangas ei olisi pidempään riittänyt ). Hupun jätin ennalleen (hiippa-huppuun ei kangas riittänyt) ja hiha-aukot ja hihat jätin ennalleen. Hihansuihin halusin resorit ja tämän kankaan kanssa ne olivatkin jokatapauksessa pakolliset, koska hihoista olisi muuten tullut liian lyhyet. Eli kankaan riittävyyden kanssa sai taistella todenteolla.

Takkikangas on kirpparilta 2€ ostamani verho, joka oli halkaistu keskeltä, eli siis oikeammin vain puolikas verho. Ostin kankaan ajatuksena tehdä siitä keittiön ikkunaan kappa, mutta takin raakaversioksihan se päätyikin :)  Vuorena musta tikkikangas, hupun tikkikankaan päällä on lisäksi vielä musta-valko-pallollista kangasta.

Tämänkään takin ompeleminen ei ollut paha rasti, ainoat harmaat hiukset teetti Kangastukun tikkikangas (jota käytin vain hihoissa) tästä lähtien en enää pihistele vaan ostan kunnon tikkikangasta enkä sellaista muutamalla tikillä tikattua, leikatessa joka suuntaan leviävää kamaluutta. Etu- ja takakappaleissa kunnollista tikkikangasta joka pysyi hyvin läjässä ommellessa ja leikatessa. Lisäksi jouduin kaventamaan helman alaosaa kesken ompelemisen vielä lisää, kun "sojotti" niin leveänä sivuille päin :)

Takki on kantattu kauttaaltaan ja tällä tyylilla vetoketjun ompelukin oli todella vaivatonta

Kuvioita ei ole edes koitettu kohdistella sen kummemmin, koska kuten aiemmin mainittu oli kangaspalani vähän turhan nafti

Kaventeluista huolimatta tähän jäi väljyysvaroja ihan hyvin, eli alle saa tumpattua villapaidan helposti 


Ihan olen lopputulokseen tyytyväinen, vaikka alkuun kirosin itsekseni, että kangas olisi ollut parempi verhona kuin vaatteena. Tämän ompeluksen suhteen mies kyllä kannusti oikein tosissaan, oli jo alkuun sitä mieltä että takista tulee hyvä ja lopputuloksen nähtyään on edelleen samaa mieltä <3

Kankaan värit ovat ihan mun värejä, mutta jotenkin vierastan sitä, että tuossa etukappaleessa on niin paljon tuota vaaleaa ruskeaa, mustaa olisi saanut olla enemmän. Käyttöön tämä silti tulee :)

maanantai 9. syyskuuta 2013

TakkiTakkiTakki, mä tein sen, JEEE!!!!

Olen pitkään ihaillut muiden tekemiä takki-ompeluksia ja kironnut mielessäni omaa osaamattomuuttani vetoketjun ompelun ja ennenkaikkea ompeluohjeiden lukemisen suhteen. Sitten ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni; meni syteen tai saveen periaatteella.

Pienensin Tinttiina-takin kaavat (OB 6/2011) kokoon 74/80 (sekin oli hiukan arpapeliä, kun ikään en ole kaavoja pienennellyt, eli en tiedä menikö mitenkään oikeaopillisesti, mutta...)

Ottobren antamista takin ompeluohjeista en ymmärtänyt hölkäsen pöläystä, mutta netissä surffailemalla löysin aivan huippuhyvän ohjeen Tikbumsan- blogista ja huppuongelmaan sekä hiukan valotusta ompelujärjestykseen ja kaavan sopivuuteen sain vinkkejä Unikuun terapiahuoneen- blogistilta, suuri kiitos teille molemmille!

Itselleni muistisäännöksi laitan tähän hiukan ylös mitä tein ja missä järjestyksessä:

Leikkasin takkikappaleet lähes ilman saumavaroja, lisäsin saumavarat vain hihoihin ja etukappaleen vetskareunoihin ja muokkasin vinkkien perusteella käsiaukkoja hiukan suuremmiksi. Ompelin kaikki päälliskappaleet yhteen, samoin kokosin vuorin. Hupun muokkasin hiipaksi ja sen suuaukko näytti ihan valtavalta paikalleen ommeltuna, niimpä ompelin hupun vuoren nurjalle puolelle koko suuaukon matkalle kumilangan jota kiristelin näppituntumalla. Sitten yhdistin takin ja vuorin huput yhteen, ompelin hiharesorit/hihat yhteen. Vetskan ompelin suorilta vain taittamalla päällisen ja vuorin vetskareunat ja pujottamalla vetskan sinne väliin ja kertalaakista yhdellä ompeleella veoketju kiinni, mulla ei enää järki riittänyt siihen että miten mä niitä kappaleita veivaan että saan vetoketjun "oikeaopillisesti" ommeltua. Ihan siisti tuli näinkin kun tarpeeksi neulasi, mutta osaisiko joku ohjeitaa mulle sen oikean tyylin??  Vihoviimeiseksi käänsin helman.

Hihoista leikkasin jo alkuvaiheessa pari senttiä pois kun näyttivät pitkiltä ja helmaa lyhensin lopuksi muutaman sentin lisää.

Takki valmistui tosi nopeasti eikä ollutkaan niin hankala ommeltava kuin luulin, enemmän aikaa taisi mennä alkutuskailuun "emmä osaa", "emmä ymmärrä"... mutta kun vain alkoi tekemään niin hyvin se sujui, kertaakaan en ehkes joutunut purkamaan :)

Kankaaksi valikoitui halvalla kangastukusta haalittu pinkki pallopuuvilla (ainut minkä raskin tuhlata mielessäni tuhoon tuomittuun takkiin) ja vuorena koko takin alueella mikrofleece (valkoinen loppui kesken, siksi hupussa pinkkiä) Ja hyvin mahtuu kädet hihoihin, eikä ole hankala pukea vaikka alkuun epäilin fleecen soveltuvuutta hihojen alueelle.


Aika PINNKIHÄN tästä tuli, mutta isäntä tykkää :)  En lisännyt takkiin mitään taskuja tai ripustuslenkkiä niskaan kun en yhtään luottanut siihen että tämä ehkes valmistuu.

Takki on kokonaan vuoritettu ja tehty niin että kaikki saumat ovat takkikappaleiden välissä piilossa.

Hiukan kasvuvaraahan tähän tuli...

Ja hupusta tuli turhan iso kuminauhasta huolimatta tuosta kasvoja kehystävästä osasta, mistäs sitä kuuluu muokata jotta tulis sopivampi??

Neiti itse tykästyi takkiinsa kovin, kulki yli tunnin sisällä hikipäässä takki päällään kun ei antanut pois..."Otetaanko takki pois?"  "Ei ota!"  "Anna äiti riisuu takin pois"  "Ei anna!"

Tästä sisuuntuneena raaskin leikellä jonkun nätimmän kankaan ja käyttää ihan tikkivuorta :)

torstai 5. syyskuuta 2013

Yliväsynyt pikkuneiti on suonut äidille ompeluaikaa..

Viime viikonloppuna olin äitini ja ipanoitten kanssa Tallinnassa lomailemassa pari yötä, muutamat pakolliset ompelupuljut tuli toki kierrettyä ja mukaankin tarttui jotain pientä :) Neiti oli koko reissun mystisessä korkeassa kuumeessa ilman muita oireita, mutta jaksoi kuitenkin tosi reippaasti olla ja reissata.

Kotona sitten onkin kiukuttu ihan koko ajan ja aivan joka asiasta, ruoka ei maistu, koko ajan vaan väsyttäisi jne. Kiukkuinen lapsi ei ole mukavinta seuraa mutta väsähtänyt neiti on unillaan tarjonnut äidille normaalia enemmän aikaa paneutua ompelun ihanuuteen.

Halusin taas kokeilla jotain ihan uutta ja siksipä tekaisin Lillaphantin loistavalla ohjeella yläosastaan vuoritetun liivarin. Ohje oli selkeä ja kuvat hyviä ja mekon ompelukin sujui ilman suurempia tuskastumisia. Kaava tosin oli melkoisen liehuvahelmainen, kapeampi malli olisi ollut päällä nätimpi, mutta kyllä tämä käyttöön pääsee.


Olipahan mukava ommella kun kerrankin sai unohtaa trikookanttaukset kokonaan, näitä lisää kunhan kaavaa hieman muokkaillaan

Tässäpä kuvaa tuosta liehuhelmasta...turhan leveä siis!

muuten oikein passelin kokoinen


Seuraavaksi halusin hyödyntää omasta mekostani jääneet pienet palat turkoosia linnunrata-jerseytä, niistä ei riittänyt kuin haihapaloiksi. Pyörittelin eri kankaita pitkän tovin, mallasin pitseja, nappeja,nauhoja jne....suunnitteluun meni siis aivan hirmusti paljon enemmän aikaa kuin itse ompeluun. Mekko-osa on laskeutuvaa viskoositrikoota, hihansuissa pitsikuminauhalla huolittelu ja helmassa summassa renkaana ommeltu resorikanttaus jotta helmasta tulisi hieman pussittava. Kaava on muokattu paljon käyttämästäni White Rabbit trikoopaidasta.


Tästä tuli omasta mielestäni aika vinkee, ihanaa vaihtelua pinkki-ällötykselle!!

Onnellinen mekon omistaja, vai johtuisko mairea hymy sittenkin poseerauksilla tienatusta rusinarasiasta :)


Lopuksi ompelin vielä tavan trikoopaidan laatikosta löytyneestä paksusta mutta hyvin joustavasta ja oikein hyvälaatuisen tuntuisesta trikoosta, olisikohan tuo pikkupala joskus kangastukusta haalittu. Tästä piti tulla paita ilman sen kummempia krumeluureja, mutta kuinkas kävikään, käsi löysi tiensä TAAS nappilaatikolle :)

Olin oikein tunnontarkka ja silittelin paidan nurjalle nappien taakse palat tukikangasta, josko nuo napit alkavat neitiä kovastikin kiinnostaa niin ei sitten het oo reikä paidassa 


Seuraavaksi pitäisikin sitten ryhdistäytyä ja haastaa itsensä takki ja huppari ompeluihin...katsotaan minä vuonna sekin sitten taas tapahtuu :)