lauantai 28. joulukuuta 2013

Haastetta itselle mokkanahan muodossa!

Sain ystävältäni todella mielenkiintoisen "haasteen", tehdä vanhasta karmeasta jotain uutta ja käyttökelpoista hänelle.
Vaikka tehtävälleni sain laajalla aikahaarukalla 2-3:kin vuotta, mutta sen verta kutkutti päästä haastamaan itseään, että suoriuduin tehtävästä kahdessa illassa.

Taaskaan en tajunnut ottaa kuvaa lähtökohdasta, mutta siis sain ystävältäni hänen äitinsä vanhan KARMEAN kasarityylisen mokkanahkapaloista kootun lepakkohihaisen paidan / muodottoman säkin. Helmassa oli violetti resori, pääntiellä viininpunainen, toisessa hihassa okran värinen ja toisessa ruosteenoranssi...kuulostaako kauniilta ?? :)

Tästä lähtökohdasta piti siis lähteä työstämään jotain, jota voisi vielä käyttää...kun tuo vaatekappale on jostain kumman syystä lojunut kaapin perukoilla moooonta, mooonta vuotta!!

Aloitin purkamalla vaatteesta resorit ja vuoren pois ja ratkomalla sivusaumat auki, sitten sen kummemmin kaavoja miettimättä piirrustelin ystävän paidan mukaan liivimekon muotoja mokalle ja harrastin leikkaa,liitä,leikkaa,liitä showta jotta sain helmaan reilusti lisää pituutta. Paita tuli käytettyä kahta kämmenenkokoista palaa lukuunottamatta ihan kokonaan.

Haastetta tässä minulle oli se, etten ole tuollaista "halkioon"laitettavaa vetoketjua ikään ommellut, enkä myöskään kyllä kokonaan vuorisilkillä vuoritettua liivimekkoakaan...tässä siis edettiin ihan mutu-tuntumalla..."jos tuosta vähän noin ja tuosta noin..."

Helman jouduin huolittelemaan resorikaitaleella, koska mekon mitta oli edelleen niin nafti, ettei siitä voinut yhtään mitään kääntää, eikä mokkaa ollut enää riittävästi jäljellä...samalla helmaan tuli mielestäni mukava hieman pussittava muoto.  Suurin työ kuitenkin taisi olla vuorisilkin ompelu kiinni käsin, ompelin siis vetoketjun kohdilta ja helmasta vuoren käsin kiinni.











Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen, vaikka alkuun epäilin kovin mitä tuleman pitää. Liivarista tuli passelin kokoinen päällä, pukeminen ja riisuminen kyllä on hiukka taiteilua, eli takana olevan vetoketjun olisi pitänyt olla pidempi :)   Ompelukonekkin jaksoi tämän työn paksuista kohdista huolimatta hyvin hoitaa, vain 1 neula katkesi :)  Toivottavasti pääsisi käyttöön myös uudella omistajallaan, koska itse ainakin tykästyin tähän kovin.


keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Vielä jotain joululahjoja...

Nyt uskaltaa päivittää loputkin joululahjat ihan kuvina blogiin astikin, kun joulu on onnellisesti ohi ja lahjat löytäneet saajilleen :)

Tumppuja ompelin tänä vuonna pukinkonttiin useammat, harmikseni olin vaan hävittänyt johonkin loistavan kaavan jota käytin näiden tumppujen ompeluun ja jouduin piirtelemään summissa kaavat jo ommeltujen tumppujen mukaan, mutta tuli kuitenkin hyvän malliset; istuvat ja sopivan pituiset.


Kaikissa päällinen trikoota ja sisällä microfleeceä, on muuten lämpimät!!


Oma äitini oli toivonut lahjaksi valurautapataansa käsikahvoihin suojuksia, jottei aina ajatuksissaan nappaa paljain käsin kiinni kuumenevsita kahvoista, lisäksi ompelin vielä kannen aukaisua varten tuollaisen sievän "tötterön".


Päällinen puuvillaa, sisäpuoli patalappuvanua, kaavoja ei ollut, vaan summissa toteutettu.


Miehen mummalle maalasin parit pannunaluset. Nämä on maalattu posliinimaaleilla autotallista löytyneille kaakeleille, pohjaan liimattu ohutta vanerilevyä ja paksua huopalevyä, ei sitten kolautettaessa halkea laatta samantien. Katsotaan kuinka toimii käytössä, lähinnä mitä tuo kuva tykkää mahdollisesta kuumasta kattilasta (onhan nämä värit toki jo uunissa "polttamalla" kertaalleen kiinnitetty)



Rakkaille ystävillemme/esikoisen kummeille/kuopuksen kummin vanhemmille/ miehen velipuolelle vaimoineen (tärkeillä ihmisillä on monta nimitystä :) )  maalasin lahjaksi viinilasit aiemmin maalattujen jo särkyneiden tilalle.




Näiden lisäksi pukinkonttiin eksyivät siis aiemmin esittelemäni applikoidut vaatteet: täällä ja applikoitu kietaisupyyhe: täällä.  Pyyhe ainakin oli mieleinen, koska veli tilasi niitä 4kpl lisää :)

Nyt se olisi Joulu sitten käytännössä ohi, ja voisi alkaa rauhallisella aikataululla ompelemaan jotain uutta, mutta ei ainakaan vaatetta omille lapsille, koska pukki toi niin hirveän kasan ostovaatetta ipanoille, ettei äitin ole tarvis mitään nyt ommella. Mutta mitäs jos alottaiskin ensi joulun lahjojen teon jo nyt, niin olisi KERRANKIN ajoissa valmis...ehkä...  :)

lauantai 21. joulukuuta 2013

Viimehetken paniikki ompelus...

Vaikka mä joka vuosi päätän olla ajoissa liikenteessä joululahjojen suhteen, niin kummasti ne silti jää aina roikkumaan sinne viimetippaan...

No, nyt sitten viimehetken paniikkiompeluksena tein tällaisen lannepyyhkeen (vai mikä se nimitys on?) omalle isoveljelleni jolle en mitään muutakaan lahjaa keksinyt. Saas näkee tuliko koon suhteen ees sinnepäin kun on ihan mutu-tuntumalla kasattu sen mukaan mitä kahdesta (uudesta) pyyhkeestä materiaalia riitti.

Kiinnitys tarralla, takana leveää napakkaa kumpparia, tasku piti olla tietenkin, mahtuu jopa vaikka sen sauna-olusen sujauttaa taskuunsa :) Viimehetken päähänpistoksena applikoin tuommoisen "No Fear" merkin helmaan...ja oli kyllä niin vihoviimeinen idea jotta...kuvahan itsessään on simppeli, mutta tuommosen ison pyyhemöykyn pyörittely ompelukoneessa ei ollut ihan niin simppeliä :)

Toivottavasti pääsee käyttöön...oma mies ainakin tykästyi tähän kovasti ja tilasi itselleenkin samanlaisen...ehkä sitten ensi jouluna, nyt ei enää mitään uutta aloiteta ...



keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Kun lapsi tarpeeksi kauan haluaa niin...

Oma poika on jo lahja-applikoinneista lähtien hokenut, että miksei äiti hänelle tee hienoa paitaa...no pakkohan se oli sitten ryhtyä taas siihen ei niin mukavaan applikointiin :)

Kuvaksi valikoitui yhteistuumin Lego Ninjago, minä en niistä muuta ymmärrä kuin sen että huokailin taas, että eipä ole simppelein mahdollinen kuva valinta ...

Ei muutakun tuumasta toimeen, olin pilkkonut lahjapaidasta jääneen kankaan lopun jo valmiiksi pojalle paidan palasiksi ja päätin kuvan siihen sitten "läntätä" applikointi sujui suht harmittomasti ja valmistuikin lankojen päättelyä vaille jo neidin päiväunien aikana. Loppuun paidan kasasin sitten seuraavana päivänä päikkäriaikaan.









Jos sitten ehtisi viimeistelemään loput jouluompelukset...ei tule kiire ei!! Ei tulisi muuten, mutta isäntä on reissuhommissa ja näin yksin arkea pyörittäessä ei tuota ompeluaikaa, eikä sen puoleen jaksamistakaan tunnu oikein piisaavan!