Se tunne on ihan huikea!
Olen marinoinut nyt jo piiiiitkän tovin Metsäkissa-neulosta uskaltamatta kajota saksilla koko kankaaseen. Aina kangaskätkön aukaistessa kyseinen kangas on kuiskutellut minulle... ja nyt vihdoin päätin rohkaistua ja leikellä kankaan...ja voi että, kyllä kannatti...olen aivan rakastunut tähän vaatteeseen.
Kaavapohjana käytin muokkaillen SK-lehden sadetakki kaavaa, jolla olen tehnyt TÄMÄN ja TÄMÄN takin. Halusin hupparista väljän mallisen, johon mahtuu alle vielä lisää vaatetta, mutta joka ei kuitenkaan ihan teltta ole.
Ripeästi asettelin kaavat kankaalle, mutta valehtelematta 2,5 tuntia vain tuijottelin ja emmin, ennen kuin uskalsin leikata...
Riittävän pitkät hihat, joissa resorit voi tarpeen vaatiessa vetää kunnolla sormien suojaksi. |
Huppuun onnistuin saamaan myös nuo kisut aika kivasti näkyviin. |
Ei kiristä, ei purista, ja on riittävän pitkä ettei tarvitse koko ajan kiskoa alaspäin! |
Kaikki onnistui täydellisesti, mitään kohtaa en jälkeenpäin harmittele. Vetoketju on niin nätti,ei kupsuile eikä kierrä, hupun sauma niskassa piilotettu, vetoketju piilotettu hupun osuudelta (vaikka muuten tässä ei alavaroja tms. olekaan.) Ihanaa olla kerrankin oikein tyytyväinen ompelukseensa!!
Taskutkin löytyy toki, kaaritaskut, mutta ne on tarkoituksella naamioitu niin etteivät heti pomppaa silmille.
Kangasta oli himpun yli metri ja vain pieni palanen jäi säästöön....sillekkkin on jo käyttötarkoitus valmiiksi mietittynä...mutta siitä sitten lisää myöhemmin :)